Kun Pohjois- Haagan kirjaston remontti vuosia sitten valmistui, äiskä löysi sieltä egellä kymmenkunta nauhoitetta, joissa piti olla pientä vikaa. Nyt alkuvuodest äiskä muisti kirjat ja on kuunnellut Carpelanii, Mazzarellaa, Kilpee ja Tuurii lähes tauotta. Vikoja ei oo ollut, mut johto, se ei oo jättänyt mua rauhaan. Mä oon metsästänyt liikkuvaa matoo, purrut ja heitellyt ja vähät välittänyt äiskän noitumisest: "Iso kissa, häpee, voit saada sähkärin!" Mä mitään sähkäreit pelkää. Pyydystän ku luonto käskee. Samaan syssyyn naskaloin sohvien ainoan reiättömän käsinojan ja sain vettä niskaani kipollisen. Riivattu äiskä. Puolustaa halpoi soffii, vaik vain viiltelen niihin ilmanvaihtoo.

Taas alko kasetti raksuttamaan. Siirryn ton pullean masun päälle. (Tortuist on tullut 1,5 kg kahes viikos. Nyt tulee noottii diabeteshoitajalt ja lääkärilt.