Oottelin kotona tuntikausii ku äiskä lähti ostelemaan sähkötarvikkeit ja verhojen nipsuttimii. Aurinkoinen päivä houkutteli parvekkeel, mut en keksinyt miten haan saa auki. Muutenkin ketutti ku heti aamust jouduin karanteeniin, koska kotisairaanhoitaja oli mulle allerginen. Se oli sit viimeinen käynti tälläerää sanoi äiskä ku hoitaja lähti ja mulle aukes uksi. Mä naukasin: "Jeesaan sua kaikessa mitä et pysty itte tekemään." Äiskä siihen: "Oot saanut yön nukuttuasi roimasti lisää itseluottamusta:" Mä: "Näin unta et oon Mikael Karvajalka ja selviän haasteista elämässäni." Äiskä: "Ootko lukenut Waltaria?" Mä: "Unessa kahlasin opuksen läpi." Äiskä ei uskonut mua, mutta tulee näkemään et hommat hoituu.

Vuorenjuuren täyttömäen huipulla liehuu liput tai oisko nuo viirejä. Äiskä otti kuvat mua varten ja sano: "Saat pistää ne blogiis jos tahdot. Komeita taloja vai mitä?"

Suunnilleen samanlaisia kuin kuvassa ovat myös sisäpihan parvekkeet. Pilarit taisivat olla viininpunaiset ja kaiteet niin korkeat, että hädintuskin näkee pihalle.