Vaikka herätessä paleli ku ovet ja ikkunat olivat selällään, niin mussuttelujen jälkeen rupes lämpenemään. Me pakattiin äiskän kanssa vaatekomeron ylähyllyjen tavarat laatikoihin ja jätesäkkeihin. Mä innostuin hommast niin et terottelin vahingos kynsii äiskän petiin. Komerost kuulu karjasu; "Viivi perkele!" Mä lamaannuin ja kiljasin: "En oo mikään perkele!" Oon sun ihana kissanpissa." Äiskä: " Ihanat ei revi toisten omaisuutta, ei varsinkaan sänkyi." Mä: "En yhtään muistanu ku tarvin terävii kynsii et pääsen ylös auttaan sua." Sain anteeks muistamattomuuteni ja me jatkettiin sovus inventaarioo. Pölisi kamalast. Äiskä laitto suojalasit mut niistä huolimatta sen simmut muurautu melkein umpeen. Niitä pistelee ja kirvelee. Mun katse on yhtä kirkas kuin ennenkin. Nyt istutaan ja kuunnellaan edustajiemme puheenvuoroi parlamentist. Nuorten työttömyys puhuttaa jus ny. Tempputyöllistäminen! Reilu vuos sitten tyssäsi vienti. Alkoi lama. Mä mietin tota lamaa. Lama, laama, mala, maala, ala, aala laulelen edustajien säestäessä.

Köyhät kyykkyyn, vai mitä? Eurot jakoon, sanon mä.