Olipa helteinen maanantai. Hesarin, kotisairaanhoidon ja aamupalan jälkeen me muutimme äiskän kanssa parvekkeelle. Eilisen agropatia tuoreessa muistissa päätin ainakin esittää kilttiä kissaa. Suurempia en lupaa, sillä koskaan en tiedä milloin mun sisäinen peto ryhtyy vaatimaan öykkäröintiä. Sitä on niin työlästä taltuttaa, et melkein aina sen halutessa annan periksi. Äiskä kattoo mua silloin silmät ymmyrkäisinä. Joskus olen lukevinani sen silmistä ymmärryksen pilkkeen. Kai se on joutunu taistelemaan omanki petonsa kanssa. Siks se yrittää hyväksyä ku höyryän riivatun lailla. Tänään oli siis toisin. Mun enkelinluontoni kukoisti ja kukki. Äiskä sai luettua kirjansa kun sen ei tarvinnut vahtii mua.

Näyttää siltä et alakerran naapuri on saanut palvelutalosta asunnon. Ainkin se parvekkeelle ilmestyi muuttolaatikoita. Sitä ei ole näkynyt vähään aikaan. Siks ei tiedetä enempää.

Taivaalla paistaa puolikuu ja lämmintä on vieläkin. Turkki pisaroi hiestä.

Eiku hyvää yötä!