Kun äiskä tuli apteekki reissultaan, kaksioon leyhähti tuomen tuoksu. Muistin tuoksun menneiltä kesiltä ja tiesin ettei syötäväksi kelpaavaa apetta tullut. Nuuhkin, nuuhkin ja nuuhkin. Äiskä kaivoi mustan poplarinsa taskui. Käteen ilmestyi valkea rulla. Mä hyppäsin pöydältä äiskän jalkoihin. Otin mittaa säärestä. Ihana tuoksu leijui nokkaani. Äiskä avasi paperirullan. Pullautti vihreät lattialle.

Mä rouskutin kuin kissanminttuu. Tajunta sumeni. Kuola valui. En tiedä mitään parempaa kuin keväinen tuore nurtsi. Välil se viiltää huulii ja kieltä. Tulee verenmaku suuhun, mut ei haittaa. Ei haittaa yhtään. Mahassa porisee. Joskus tulee yrjö. Mut ei haittaa sekään. Rouskis... rouskis ja vielä kerran rouskis!

Voiko ihanammin päivää enää jatkaa. Onko ihanampaa päivää kuin on tää. Toivottavasti teilläkin kamut. Sataa mut ei haittaa sekään. Nurmikko tuoksuu avoimesta ikkunasta, wauuuu...