Yhtenä päivänä vieras mies tuli taloon. Se hieroi pitkään autokauppaa ja lopulta isä suostui. Auto näytti tosi vanhanaikaiselta, mutta oli komean värinen. Sillä me päästäisiin käymään hiekkasärkillä, sukulaisissa, Halameen kämpällä ja vaikka marjassa.

Marjakippoja löytyi kaikille. Me istuttiin limittäin autonpenkeillä. Katseltiin hiljaisina mutkaisen tienvarren metsäistä maisemaa.

Suon pilkuttivat oranssit marjat. Me tarvottiin isän perässä suonsilmäkkeitä väistellen. Hypittiin mättäältä toiselle. Poimittiin ja poimittiin. Kypsimmät marjat hajosivat käsiin. Niitä saattoi maistellakin, vaikka muuten piti olla tarkkana, että kertyy tarpeeksi kotiinvietävää. Maire oli nopea kerääjä. Kilpailuakin syntyi, mutta ei siitä passannut ääneen puhua.

Jalat painoivat ja marja-astia. Suo upotti enemmän kuin tullessa. Autossa odottivat eväät.

Me istuttiin tienvarren kiville. Lepuutettiin jalkoja ja syötiin voileipiä. Isälle oli termospullossa kahvia. Me juotiin yhteisestä pullosta maitoa.

Isä praataili linnuista. Innostui sitten matkimaan niiden laulua. Isä osasi matkia useita lintuja. Ja hyvin osasikin.

Kotona äiti odotti vauva kainalossaan.