Vaikka mourusin äänekkäämmin kuin koskaan, en onnistunut herättämään äiskää ennen puoltapäivää. Kai se kostautui yle areenan tuijotus yöllä tai aamuyöllä tai aamulla varhain. Oli kuulemma jäänyt joitain ohjelmia katsomatta: draamaa, dokumentteja, asiaohjelmia ym.

Äiskän silmät tulivat esiin vasta monen huuhtelun jälkeen. Päätä särki. Aamupala ei maistunut. Maha kipristeli. Hesari jäi lukematta. Ruokakipponi pesemättä. Kaikista tekemättömistä asioista huolimatta äiskä sonnustautui sadeasuun ja suunnisti bussipysäkille. Sen ACE- estäjät loppuivat eilen ja ilman pillereitä sydän ei oikein jaksa pumpata tarpeeksi rivakasti. Voihan pillerinpyörittäjät, äiskä kaipasi äkkiä niitä aikoja kun kotisairaanhoito huolehti lääkkeet dosetteihin. No, joo. Kaipasi ja kaipasi. Ota siitä selvää. Mä kaipaan turkkiani rapsuttavaa äiskää. Ja äiskä taas marmattaa, ettei mulle mikään riitä. Nyt riittää tää napsuttelu. Hyvää yötä kamut.