ei tiedä miten ois. Se ei tottele mua. Komennan sitä. Käsken sitä. Huudan sille. Haukun. Paukutan. Viuhdon. Vatkaan. Mätkin.

Äiskä sanoi: "Anna mä solmin siitä saparon." Mä siihen: "Vain kuolleen ruumiini yli." Äiskä: "Loppuis tuo ruikutus." Mä: "Ruikutus?" Äiskä: "Häntäs ruikuttaa." Mä: "Luulin ettei." Äiskä: "Nyt se on kysymysmerkkinä." Mitä asiaa? Mä: "En tiiä mitä se kyselee." Äiskä: "Kuka sitten tietää?" Mä: "Sähän luet mua ku avointa kirjaa. Vastaa sille, please!" Äiskä: "Joo lähden asioille ja viivyn muutaman tunnin. Käyn kirjastossa ja kirppiksellä." Mä: "Just tota mä pelkäsin. Hylkäät mut taas:" Äiskä: "Oot iso kissa pärjäät kyllä." Mä: "Mua pelottaa." Äiskä: "Mikä sua pelottaa." Mä: "Äänet." Äiskä: "Minkälaiset äänet." Mä: "Kolinat, huminat, vihellykset, piippaukset, äänet on erilaisii ku Konalas." Äiskä: "Joo, mut sä totut niihin." Mä: "Entä jos tää kaksio täyttyy äänist ja sä oot poissa. Mitä mä teen?" Äiskä kaivo lähtiessään reppua ja ojensi mulle kaks oranssii pötköö. Se sano et nuo kun tunget korviis et kuule äänii. Mä kokeilin tulppii. En ees heränny siihen ku äiskä tuli kotiin ja kippas kuppiini curmeeta.