Mourusin maaliskuiseen tyyliin. Ensin viidelt. Sitten kahdeksalt, kymmenelt ja kahdelttoist. Tökin ovee, raavin sitä ja huusin: "Sun pitää mennä labraan." Makkarist kuulu: "Et viitsis ottaa niin kirjaimellisesti mun aikomuksia." Mä siihen: "Miten sit tiedät pitääkö ostaa lisää pillereit?" Äiskä: "Mitä välii, jos heitän elämän harakoille." Mä: "Et saa heittää, olenhan mä ja Nanna ja Janne ja sisarukset ja vaikka ketä. Äiskä tokeni. Sain vatsaa lämmittävät rapsutukset, mungosateen, nautaa kastikkees, juustopalleroit. Pääsin viekkuun ku äiskä luki Hesarii.

Sain valita iltapäivälukemista.  Kynttilä lepatti ku luettiin kissapsykologiaa.