ja minä myös. Olen tehnyt syöksyjä äiskän koneelle. Kehnoin tuloksin. "Kato nyt kuvat on täynnä karvaviiruja, mene nyt siitä", kajahtaa kaksios. Just ja just saan lepäillä jalkojen päällä. Armosta. Niitä palelee ku helteet loppuivat. Ja kai siksikin et liikunta lakkas kokonaan niin äiskält ku multakin. Pika pikaa laitettiin parvekkeel muutama vaate kuivumaan. Muuten uksi on pysynyt kiinni. Päivin. Illoin. Öin. Äiskä sinnittelee puurokuurilla ja toivoo et vatsanväänteet loppuisivat. Oksuja ilman on pärjätty, joten hyvä niin. Siis minä myös! Kuvia on tallennettu jo parisataa. Värit ovat muuttuneet niin omituisiksi et äiskä päätti siirtyä mustavalkoiseen. (tai ainakin sinne päin) Mua ei enää kuvata. Näitä vanhoja otoksia nakellaan nettiin. Tääkin kuva osallistu lemmikkikilpailuun ja tähtiä tuli kai 2000 ja jotain päälle.

Kamut siis kaksios sitä samaa. Entä teillä?