Illalla me oltiin tälleen tuntikausia. Ei puhuttu, mut tuntu et ollaan tosi läheisii. Vähä ko yhteenkasvaneet. Tiedettiin toistemme ajatuksetkin. Pidettiin silmäpeliä. Välillä haukoteltiin makeesti. Äiskä keitti sit yökaffit. Mä sain kanaa ja ankkaa hyytelös. Ajatelkaa, murkinaa keskel yötä. Äiskä mässytti vesirinkeleitä ainaki kolme.

Lopulta päätettiin yrittää nukkuu.

Mä ainaki nukuin makeesti. Äiskä tavanomaisesti niiden työntäyteisten unikuvien kans. Taas se huolehti kaiken maailman lapsista. Taas se hukku työmäärään. Se ei taida oppia mitään noista unistaan. Mun kai tarttee ostaa sille Jungia ja Freudia, vaik se sano ettei enää jaksa niitä. Kuka auttaisi äiskää, mietin mä.

Tänään ollaan oltu omissa nurkissamme. Mungot on loppu. Äiskä oottaa Jannea, Jenniä ja Nannaa kylään. Se siivoski niitä varten. Mä luurasin imuroinnin ajan keittiön kaapissa roskiksen takana. Mä en totu ikinä imurin lohikäärmeen kitaan, enkä sen kaameeseen karjuntaan. Mun korvissa vihloo ja paukkuu se ääni.

Levähtäkää vähän, mäkin lepään.