Vuorenjuuressa.

Äiskä aivasteli aamupalal ja syytti mua siitä. Naukasin: "Oon tehnyt kaikkeni. Nuollut turkkii ja oksenellut karvapalloi kerran- pari viikossa. Mitä viel odotat?" Äiskä siihen: "Sorry, en aavistanut et otat nokkiis." Mä: "Ei tää sitä oo, naukasinpa vain totuuden." Äiskä: "Ollaan totisia torvensoittajia." No, annatko anteeksi epäilyni." Mä: "Annan, annan." Syötyään äiskä kaappas imurin. Mä kiepsahdin verhon taa patteril. Volta huusi ku kurkkua leikattais. Se on 30v ja ääni repivä, raastava, rohiseva. Äiskä sano et se louskuttaakin kuin sahan raami, pärisee kuin höyläkone ja iskee kipinää kuin mirkeli. Et koittakaa kuvitella Voltamme kaksioo putsaamas, Nyt paikat kyl kiiltää, ainakin sunnuntaihin. Su pikku- ihminen isineen tulee kylään ja leikkiessään äiskän kaa "jälkee" syntyy. Äiskä on tosi lepsu. Nannal on oikeuksii enemmän ku velvollisuuksii. Se pääsee partsillekin. Myönnän, itsekin pääsin tänään, mut sisäinen jouseni heitti mut hetken päästä kaiteel ja rangaistus seurasi salaman nopeasti.

Ilta- aurinko kurkkii pilven takaa. Toivottavasti kamut teilki päin.