Ai, minkä parantelua, kysyin. Kaiken, vastasi äiskä. Se sai labrat ja kaikki arvot olivat hyviä. Vatsakin voi hyvin, kun hampaan takia on täytynyt tyytyä liemiin, litkuihin ja ravinteisiin. Purematta paras, jatkoi äiskä ja aikoi vedättää kaikki oireilevat hampaat leukapielistään. Muutaman päivän mietittyään, päätti kuitenkin anoa paikkoja, ainakin vasemmalle puolelle: jos vaikka joskus tekee mieli näkkäriä. Tänään äiskä kokeilee riisii, kanaa ja ruisleipää: ja hakee reseptin, mikäli kivut palaavat. Ja tottakai ne palaavat, yhtä varmasti kuin mun joka keväinen kiimamölö. Ei se mitään, vaikka mä kärsin,mutta kun...äiskän hermot riekaloitui jo viikko sitten. Eikä niille ole mitään tehtävissä: kuulemma. Poskensa se on saanut haudottua melko kapoiseksi. Hermojen tikkaamiiseen tarjosin apua, mutta ei kelvannut.
Tänään ollaan odotuksen lumoissa. Nanna on ollut tälläviikolla isillään ja äiskä lupasi et voivat tulla suoraan päiväkodista ja töistä syömään. Nannan herkkua kalakeittoa riittää vaikka Puustellinrinteeseenkin vietäväksi.
Nyt otetaan nokoset. Tsau kamut!