Nyt voisi siivota tämän kaksion: sanoi äiskä. Mä katselin siellä täällä hyppiviä villiksiä ja totesin saman. Mutta illalla vasta, kuului lehden takaa. Niin, illalla vasta, myötäilin. Äiskä pisti luurit korvilleen. En udellut mitä se kuunteli. Celiasta oli ropissut postia muutaman kerran. Kirjapino levyinä näytti vaatimattomalta, mutta kun laskin, näytti olevan 30 levyllistä painavaa tekstiä. Hyvä niin, totesi äiskä. Arki maistuu taas itselleen. Maistuu ja maistuu, naukasin: ruoka on maistunut jo viikon maksalle liivattees. Sait syntymäpäivänäsi lohta, sanoi äiskä. Se näytti loukkaantuneelta. Mä kipaisin oitis pahoittelemaan. Hieroin turkkiani sääriin. Lipaisin sormii. Moiskautin pusun poskille. (joo, molemmille ja viel nekkunkin) Sovinnon jälkeen oon torkkunut viekus. Tekis mieli partsille, mut äiskä hangoittelee vastaan. Lääkkeet ja aurinko eivät sovi yhteen. Tulee näppyjä. Kuulemma. En usko. En oo nähnyt yhtään näppyä.

Näin meidän arki matelee, mataa. Kohta on heinäkuu. Nyt jo helteet.