hihkasi äiskä ku aamupesujen jälkeen mourusin makkariin: "Maha kurnii, Hesarit haisee, vesikuppi kaatu, parvekkeen ovi ei aukee, oon yksin, orpo, onneton. Tuu äiskä apuun. Tuu heti. Tuu salamana. En kestä. En voi. En pysty. Oot mun. Oot mua varten. Oot ainoain. Älä jätä. Älä vielä. Älä koskaan. Mouuurr.."

Makasin makkarin patjalla ja äiskä leipo musta karvasen pitkon. Laitto pään, hännän ja jalat. Jätti siihen ja syöksy kintut ristis vessaan. Mä ootin et se laittaa mut pelille. Kuuntelin ku uuni väänty päälle. Ootin lisää.

Rainbown patongit alko tuoksuun. Naukasin: "Valehtelit. Mä inhoon valehtelijoita." Ja äiskä: "En tykkää palaneitten karvojen hajusta." Mä: "Mun kaavat ois tuoksunu."

Hiippailin keittokomeroon. Kupis ootti annos spesiaalia turska- tonnista. Valiomerkkii. Taivaallista. Äiskä heitti pari papuu. Mä kattelin niitä. Pysyin asennossani. Kattelin lisää. Siirsin häntää. Käänsin korvaa. Kattelin taas. Äiskä alko lukeen Hesarii. Se sano et täällä on artikkeli kuolemattomasta ihmisestä. Epistä, miksei kissat voi "loikata osaksi tietokoneita. Sanoin: "Haluun koekaniiniksi." Äiskä: "Vain kuolleen ruumiini yli." Olipa vertaus kommentoin ja hyppäsin syliin.

Äiskä työnsi mut takapuolest lattialle. Sisälläni kuumeni. Loikkasin Hesarin päälle. Äiskä ravisti mut alas. Sit kiehahti kunnolla. Revin tuolii. Rääkkäsin räsymattoo. Annoin takatassujen temmeltää. Kynsien palasii lenteli ympäriinsä. Matto kesti ja kesti. Me nauttiin yhdessä: "Voi että teki eetvarttii. Ilima oikeen puhistu." Matkin äiskän pohojanmaan murretta: "Pouh..poh..poh..jaaa.