tuli heti aamutuimaan. Äiskä sai ajan ultraan klo 14. Eiku aamutoimien jälkeen suihkuun, tukanpesuun ym. Pian jo vedettiin ulkovaatteita päälle. Äiskä laittoi kesälenkkarit, vaikka varoitin et ulkona on liukasta. Se ei uskonut mua tai ymmärtänyt mitä tarkoitin. Olin tähyillyt tiellä luistelevia ihmisiä pitkin aamuu. Siis tiesin mistä puhuin.

Muutaman tunnin kuluttua äiskä palasi tutkimuksestaan. Samalla se oli käynyt ostamassa kassillisen lääkkeitä. Vähän ruokaa ja lyhtykynttilöitä. Jo ovella sain kuulla ettei mitään syöpään viittavaa ollut. Vanhat kystat, libooma ja uusi rintarauhasen kovettuma vain. Niitä on melkein kaikilla oli lääkäri sanonut. Iloisena uutisesta äiskä laskeutui pysäkillä bussista. Sileä tossu ei pitänyt jäisellä jalkakäytävällä. Äiskä kaatui eteensä sattuneen miehen syliin. Mies horjahti vasten pysäkkiä ja pysyi kainaloisineen pystyssä. Äiskä pyyteli anteeksi ja kiitteli auttajaansa. Ja lupasi kaivaa talvikenkänsä pitävine pohjineen esille.

Otettiin sitten pitkät nokoset. Uutuuskirja lautasella odottaa. Lyhty loistaa. Kahvit juotiin piparin kera. Ollaan niin ihku onnellisia molemmat. Tsau kamut!