Äiskä.

Ja mä siinä siivellä.

Äiskälle soitellaan silloin tällöin. Harvakseen sanon. (ei tosin soittele äiskäkään) Olenkin ihmetellyt mistä sitä asiaa riittää. Äiskällä. Kun kaksios ei näytä mitään tapahtuvan. Ei koskaan. Ikuna. Kuuna päivänä. Milloinkaan. Mut tänään on puhuttu ummet ja lammet. Ensin serkun kanssa ja myöhemmin parin entisen kurssikaverin kera. Mä istuin turvapaikallani hyllyssä. Niin outoa oli kuunnella moninaista kalkatusta maan ja taivaan väliltä.

Korvia siinä alkoi kuumottamaan. Eivät edes mun asiat olleet pyhiä. Eikä varsinkaan äiskän.

No ei tästä enempää. Äiskän kauppareissu on tehty. Kaikenlaista puuttui ku tuo tyhjensi jääkaapin itsenäisyyspäivänä pojalleen. Poika oli ollut katsomassa raskaansarjan nyrkkeilyottelua kamuineen ja hupsista päivän sekä yön aikana pikkupalkka oli taas huvennut mahantäytteeksi.

Lisäksi äiskä saa lauantaina Nannukan luokseen ja aikoo kysellä auttaisiko pikkuihminen torttujen rustaamisessa. Eli valmista taikinaa löytyy pakastimesta. Ruokalinja pysyy yksinkertaisena, keittoja, soseita, keittoja, keittoja. Lidilist sai kilon tosi hyviä porkkanoita 89 egellä. Klementiini kilo taisi olla 1,39 ja  ja.. Ei äiskä muista hintoja. Ei enempää.

Postilaatikosta kolahti neljä syksyllä ilmestynyttä äänikirjaa. Joten kaikki kohdallaan meilläpäin.

Ulkona myrskyisää, mutta sinne ei tarvitse nekkuaan työntää. Iloa kamut! Iloa!