sanoi äiskä ja jatkoi telkkarin tuijottamista. Kaksinkertaiset verhot estivät auringon säteiden osumat tv-ruutuun. Mä kärvensin karvaani patteril. Lämmitti niin: alta ja päältä. Muistelin eilistä kökötystäni kirjahyllyssä. Nanna houkutteli mua leikkimään. Se tarjoili hyllyyn kissanminttuu ja maitonappei. "Ota. ota, Viivi hyvii maitonakkei." Äiskä pyysi sanomaan: maitonappei ja Nanna toisti: maitonakkia, ota nyt maitonakki. En ottanut, mutta kissanmintun nuolin kitusiini. Heti tuli sellainen olo et vois yhtyy piilosleikkiin. Äiskä ja Nanna säikyttelivät toisiaan piilokomeroista tai verhojen takaa. Mä pitelin mun meluherkkii korviani ja toivoin kiljunnan loppuvan. Ne tokeni aikansa hyörittyään. Hiljaisuus sai odottaa vuoroaan. Stereoista kiiri vuorenpeikko korviini ja lauluja riitti hiiristä kissoihin ja karhuista muurahaisiin. Päivä hupeni illaksi. Lopulta ovi napsahti kiinni. Vieraat olivat poissa. Mä säntäsin ruokakulholle. Sieltä huussiin. Huussista äiskän viekkuun ja. ja. (sitä en kerro et vahingos luikahti kakki kylppärin lattialle ja äiskä astui sen päälle!)

Siinä pääpiirteittäin elämämme kohokohdat.