eilen.

Mä otin tirsat äiskän tiukassa valvonnassa. Keräsin voimia tätä päivää silmällä pitäen. Enkä turhaan. Nanna juoksutti mua ympäri kaksioo. Ympäri ja taasen ympäri. Äiskä kysyi Nannalta: Miksi luulet Viivin pelkäävän sua? Nanna katseli ihmeissään äiskää ja sanoi et meillä kahdella on kivaa. Nannan mieliksi spurttasin viel pari kiekkaa, ennenkuin hyppäsin kirjahyllyyn hengähtämään. Mä olin poikki. Niin poikki. Ikä tekee tehtäväänsä. Kuulin äiskänkin valittavan ettei jaksa enää leikkiä. Se ehdotti Nannalle lukemista. No, joo pikkuihminen kantoi parikymmentä kirjaa makkarista sohvalle. Ensimmäisen kirjan jälkeen sille tuli nälkä. Sitten jano. Sen jälkeen pissahätä. Sit se halus leikkii kalastusta lankakeril ja niin edelleen. Viimein Janne huomasi tyttäressään väsymyksen merkit. Lähtöä Puustellinrinteeseen tehtiin hartaasti. Ovella vilkuteltiin ja nakeltiin lentosuukkoja. Mut raahattiin ikkunaan. Äiskä piti mun tassua heippa- asennos, kunnes isi ja tytär hävisivät portista kadulle.

Sain vihdoin tuoretta ruokaa ja paikan äiskän jalkojen juures. Äiskä nukkui sikeesti pari tuntii. Mä samat. Sellaista täällä tänään. Taas nukuttaa. Molempia. Tsau kaikki