Tavallisesti reaktioita tulee ku alotan äiskän istuessa tuolissaan kynsien terotuksen noihin pehmusteisiin. Tänään, voi pettymysten pettymys, mitään ei tapahtunut, äiskä vain jatkoi musiikinkuuntelua simät kiinni. Oli mukamas nukkuvinaan. Mä mietin seuraavaa siirtoo, mut en keksiny mitään tarpeeks tehokasta. Niinpä menin makaamaan keskelle pöytää ja aloin kuunteleen klassista. Mä olisin toivonu jotain juhannusmaisempaa musaa, vaikka tangoja ja jenkkaa. Oisin hakenu äiskää tanssimaan. Ois jenkattu niin et naapuritki kuulis, vaik mä epäilen ettei täs talos oo muita kotona ku me. Hiljaisuus koskettelee käsiä, sanoi äiskä tai sanoiko se on käsinkosketeltavaa, en mä enää muista. Kaikkee voi muistaa!