Kynteni ovat sen ansiosta terästä. Viiltävät halki mihin sipaisenkaan. Rei´ittävät tekstiilit ja vaatteet. Pelkään kynsieni menettämistä enemmän kuin kuolemaa. Tänään sakset naksuivat kun testasin naskaleitani olkkarin verhoihin. Uhkaus kuihtui täytäntöön panematta: koska; känny piippasi. Pian kilahti ovikello. Janne istui hetken juttelemassa. Ilahtui saamistaan egeistä ja lähti töihin kauppoja tekemään. Äiskä uppoutui aviisiin. Haukotteli leuat naksuen. Olin taas aamulla tehnyt kaikkeni herättääkseni hänet ylipitkiksi venyneiltä uniltaan. ( tai enpä tiedä unistaan: en muistanut laskea montako kertaa huussin ovi kolahti yöllä. Ainakin enemmän kuin mulla, luulen!)

Äiskä luisteli tänään kauppaankin. Sai kuulemma olla tosissaan että pysyi pystyssä. No, pysyi, vaikka kerran horjahti! Mä sai sardiinii liivattees. Nami ku oli hyvää. Äiskä keitti puikuloita. Puikuloita ja salaattii. Näytti maistuvan.

Kuulin, et Kristian lähtee kotiin. Me toivotamme oikein hyvää matkaa. Mairelle ruusuisia unia!