ONNEA: TOIVOO VIIVI

yritin muutaman kerran hivuttautua äiskän tyynyjen lämpöön. Tuli huutia: kerran vielä, niin saat ikuisen porttikiellon. Häippäsin jalkopäähän ja pysyin siellä. Nukuin yhtäpitkään kuin äiskäkin. Mentiin kimpassa kahvinkeittoon ja pesuille. Postikin luettiin yhdessä. Tuohi peri velkojaan. Äiskän systeriltä tuli kaunis synttärikortti ja seteli. Mun tehtäväksi jäi kiitellä yllätyksestä. Äiskä osti itselleen puseron ja käski kiittää siitäkin. Me toivotaan tietenkin Puustellinrinteestä vieraita. Mä loikoilen ja karvotan meidän peittoo. Äiskäl on joku kirja kesken. Eilen meni hurlumheiksi, kun Suomi tappoi USA:n. Kuolo mikä kuolo. Saa nähdä kuinka käy Venäjän kanssa. Mäkin seuraan nyt jääkiekkoo. Itse innostuin pelaamaan lasikuulilla. Pauke saattaa kuulua naapureillekin. Ainakin alakertaan.
Pelaillaan ja palaillaan kamut!

Siis täällä kotona olen ja mikä parasta olen siirtynyt "pysyvästi" nukkumaan äiskän kammariin: sen sängyn jalkopäähän. En pidä älämölöä, en uikuta, en mourua, en valita, en tee mitään mistä äiskä kärsii. Ainakin luulen niin. Sitä miksi äiskän silmät punoittaa tai nenä vuotaa ei voi laittaa syykseni. Ei. Luonto se nakkelee katu- ja siitepölyään kaksioon. Tunkee sisään jos ei kiinniolevista ikkunoista, niin ainakin supertehokkaista ilmastointikanavista. Toki tänään sade siivilöi saasteet ja pelkään, että äiskä yhdistää tomaattisilmänsä jotenkin minuun, ja että juhlat makkarissa loppuu. Katsotaan. Mulla on keinoni vaikuttaa asioihin. kuten tiedätte. Ei kai tässä muuta kuin jatketaan ihanaa yhteiseloa, tuon pian 67 v mummun kanssa.
Tsau!

sen verran, että kirjahyllyyn kiipeäminen onnistuu taas vaivatta. Lukemista en ole etsimässä. En. Olen tottunut jo residenssissä vuoden vallinneeseen laput korvilla kuunteluun ja toivonkin (salaa) 12 v synttärilahjaksi korviini passelit kuulokkeet. Suljen pois vaivaisen elämäntyngän kaksiossa ja alan tilailla Celiasta maailmankirjallisuutta, maailman kaikilla kielillä. Mouruan oppimaani äiskälle: hykertelen tässä äänimaailmani rikastuman vaikutuksia äiskään. 
Näin tänä aamuna.
Iltapäivän olen saanut makoilla makkarin sängyssä. Ovi aukesi helposti: nau`uin ikävääni ponnekkaasti liukkaria rummuttaen ja raapien. Kuuntelin syytöksiä törkeydestäni. En mennyt mukaan suunsoittoon. En.
Ja niin.
Omistan makkarin kaikkine mukavuuksineen. Mitä siellä nyt on? Sänky, kirjahylly ja kirppikseltä raahattu huojuva kirjoituspöytä. Vaihtelua kaikki tyyni.
Huomenna vietämme äitienpäivää. Mä keitän kaffeet mun äiskälle. Myöhemmin tulevat Nanna ja Janne.
Kiva. Kiva. Kivat teillekin kamut!

Äiskällä oli heti herättyään metkut mielessä. Tai oikeastaan hurlumhei (äiskän) alkoi jo ilalla jääkiekkomatsin jälkeen. Ensin putosivat kirppikseltä ostetut verhot makkarin ikkunasta. Seuraavaksi äiskä kaivoi kassistaan uudet kirppikseltä ostetut rätin näköiset verhokkeet ja ripusti ne paikoilleen. Ei hyvät, kuulin kommentin. Kävin vilkaisemassa työnsä tulosta ja totesin: ok, sopivat raavittavaksi. Töpöilläkin kynsillä saa tulosta aikaan.
Se eilisestä.
Janne saa kuulemma entiset verhot. Voi olla etteivät kelpaa. Kangas on kuitenkin laadukasta, peittävää, eikä kissan kynnet pysty siihen, ei sitten millään.
Ja siitä aamusta.
Taannoin sisältä pesemättä jäänet ikkunat kuurattiin ennenkuin aurinko alkoi porottamaan. Tovin vaatteita kuivateltuaan ja torkuttuaan, äiskä kaivoi tuon kammottavan rakkineen komerosta ja hurautti käyntiin. Mun ääni vastaan imurin ääni. Siis mun mouruamisesta on jatkuva urputus, mutta että mun pitäisi sietää tuon laulantaa: ei kiitos. Valitsin komeron onkalon, suljin korvat ja toivoin ettei mykellys kestä kauan. Kesti se. Oli taas mun karvaa kaikki paikat täynnä! Muka!
Nyt on niin niin siistiä. Mutta. Ruoka on kortilla. Kukaan ei jaksa käydä kaupassa. Labraan kuulemma pitäisi mennä ja ottaa näytteitä sen tuhanteen putkiloon. Onneksi ei kuitenkaan mun.
Se on sitten äitienpäivä tulossa. Pitääköhän mun ostaa tolle kakku?
Tsau kamut

Tänään on siskoni ja veljen vaimon syntymäpäivä. Halaukset molemmille!

äänekkäänä. Ts. mäkin kuulen lukijaa: arjen kuunteleminen on tärkeää, sieppaan lukijalta tekstiä. Kuuntelen. Nukahdan. Kuuntelen lisää. Putsaan turkkia. Sieppaan kirjasta lauseen: .......... Nukahdan. Näen unta. Unessa imuroin kaksion putipuhtaaksi. Nuolen lian lattiasta. Kiillotan kierien. Mouruan: puhdasta äiskä, puhdasta. Havahdun lukijan lauseen palaseen: missä nyt mennään?  Siis, missä nyt mennään? Annetaan pienelle parasta. Eväitä tulevaan. Eväitä tähän päivään.
Ymmärrys ja tuki eivät kaipaa sanoja. Mäkin tiedän sen. Hiivin äiskän viereen. Maaduin matalaksi. Äiskä nosti mut päättäväisesti koneen hiiren päältä jalkojaan lämmittämään. Sanomattakin on selvää: olen toivottu, mutta toivoton tapaus.
Jatkan kuuntelua.
Jatkan nukahtelua.
Kaikki mitä metsä antaa on lahjaa, kuulen uneeni levyltä.
Mietin tässä, mikä äänikirja on meneillään

kaktuksille.
Ja sitten.
Kävi niin että liikakasvua puskeneet yrtit menettivät äiskän käsittelyssä kaikki lehtensä. Niinku melkein. Yhteen tynkään jäi elämän merkiksi tukku vihreää. Äiskä väitti, että pian sen jokaisesta sakarasta puskee uutta lehtee. Että oli raaka temppu. Pelästyin ja piilouduin kaappiin. Aattelin et jos vaikka multakin naksuu kynnet, kun on tullut noita verhoja revittyä. Älämölön oon lopettanut tältä keväältä. Laatikolla ravaamisesta tuli addiktio. Mitä äiskä meinaa. En viitsi tarkistaa googlesta, enkä "wikistä." Omapa asiani ravaamiseni. Hiukan siinä laatikko paukkuu ja seinä.
Eilen äiskä kertoi et naapuriin muutti uusia asukkaita. Pihalla telmii siis lisää lapsia. Me tykätään. Tai ainakin äiskä tykkää.
Luulen et illalla katsotaan Avalta avausmatsi. Maksukanavia ei kuitenkaan hankita, kuulemma. Kuunnellaan vaan niitä iänikuisia äänikirjoja. Samapa tuo. Sama. Ja Tsau kamut!

keittiössä, vaikka käsi oli paketissa palovamman vuoksi.
Kyynärpäässä on vain ketsuppia ja tietokoneella tuttu peli.

Me saimme Nannan yökylään. Äiskä kaivoi varastostaan koristeita ja kävi kuin kävikin ostamassa simaa, popcorneja, nakkeja ym. Mä vietin aikaa ensin Nannan rullalle käärityn patjan onkalossa ja myöhemmin jopa viekussa. (siis Nannan) Myöhään illalla kuuntelin Nannan filosofisia mietteitä elämästä ja huomasin äiskän yllättyneen ihastuksen, kun Nanna aamulla sanoi: Me puhuttiin yöllä paljon asioita. Äiskäkin totesi tykkänneensä keskustelusta ja sanoi ettei unen vähyys haittaa yhtään. Lyhyet yöunet korvattiin pitkillä päikkäreillä ja aikaa jäi vielä leikkeihinkin.
Oikeestaan mä kaipaan nyt jo Nannaa. Äiskäkään ei ärhentele kun on saanut leikkiä tarpeeksi.
Aurinko paistaa, lippu liehuu ja tuulee kovaa. Kamut miten teilläpäin?

äiskän sängyssä. Ei aavistustakaan mistä moinen höveliys tai no: olen kuulemma rauhallisempi, kun ruokakupille kertyy pari metriä enemmän talsittavaa. Että minä, muka talsin. Hiivin hienonhienoin kissan tassuin ja mölisenkin vähemmän kuin taannoin. Huomasin äiskän kihisevän raivosta ja päätin armahtaa hänet. ( oikeesti pelkäsin reaktioita: ainakin kielenkäyttö oli ajoittain törkeetä) Kuka nyt kissalleen ärhentelee: Tuki turpas yms. kamalaa.
Äiskä on tehnyt monta päivää paperinrevitysduunia. Aina väsymiseen asti. Kuluneet sormien nivelet rahisee ja napsuu ja särkee, mutta kertyneistä paperitolloista tulee ihana meri, siis pallomeri. Kerrankin mullakin jotain tekemistä.
Tuosta vapun odotuksesta ei sen enempää. Tippaleivät ja simat vaihtuvat tomaattimehuun ja riisikeikkeihin. Mulle tuskin tulee mitään ekstraa, koska eläke tulee vasta vapun jälkeen.
Että näin täällä tänään ja huomenna ja ylihuomenna.

MIten niin, naukasin. Äiskä avasi olkkarin ikkunan. Ilo tulvahti kaksioon. Teki mieli hypätä leikkeihin mukaan.. Hyppy ja sekaan vain: ohjeisti äiskä. Tulisi loppu tuohon laatikolla ravaamiseen, ehkä, ehkä ei. Päädyin kuitenkin loikoilemaan sohvalle ja olemaan kuulolla. En tunne pihamme lapsia. Kiljunta pelottaa. Onneksi Nanna on jo oppinut tavoille. Eilinen kyläily sujui kuin tanssi. Kävin tuupaamassa Nannan jalkaa. Kerjäsin silitystäkin. Seisoin haikeana vilkuttamassa, kun vieraat lähtivät. Jatkoin samaa vanhaa. Söin naksun. Kävin papruilla. Söin toisen naksun. Menin papruille. Mourusin joka välissä: Tuu vaihtaan puhdasta Hesarii. Tuu.. tuu...tuuu... äiskä inhoo mua ja mä rakastan sitä inhoovana elävänä olentona. Jonain päivänä pistetään poikki tää jatkumo. Ehkä. Ehkä ei.
Äiskä käski laittaa tänne kuvan eilisestä kauppareissusta. Ilma enteili kesää. Vihreä nosti metsässä päätään. Mustarastaat lauloivat. Tänään on vielä lämpimämpää. Onko teillä kamut?

kysyin Nannalta, kun se pyöritti leluhiirtä naamani edessä. Oli, oli se pyöräytetty kissanmintussa, mutta ikä painoi ja päätin pitää pintani: loikoilin piiloissani ja panin merkille kaiken touhun kaksiossa. Puhetta treenattiin laulamalla, niin ainakin luulen.Piilostakin oltiin ja jonkinlainen nukketeatteri veti poissaolevalle yleisölle esityksen. Äiskän menneet koulutukset kaivettiin esiin muistin lokeroista. Kävi kateeksi: mulle on vain äristy viime päivinä. Olen kuulemma soitellut suutani sopimattomiin aikoihin. Minäkö muka? En muista mitään sellaista. Olen mielestäni niin niin säyseä ja hiljainen ikä-neito. Samalla tyynyllä makoilen ja kuuraan turkkiani, kuin kuvassa joskus talvella.
Tänään sain tuliaisiksi tuoretta nurtsia. Kevään ensi piikit olivat herkullisia. Leskenlehtiä äiskä ei raaskinut poimia, vaikka niitä kauppapolulla näki.
On aika avata kuuntelulaite. Mä saan valita äiskälle kirjan. Satavarma keino nukuttaa tuo virtahepo.

Ai, mulleko, naukasin. Eiku, mulle, sanoi äiskä. Sen lääkäri soitti uudelleen ja sanoi laittaneensa Laakson sairaalaan sisätaudeille lähetteen B- lausuntoa varten. Äiskän uudet lääkkeet maksavat maltaita ja niitä pitää käyttää loppuelämä, joten hintahelpotus tulee todelliseen tarpeeseen. Äiskä pääsee aloittamaan lääkkeen, vasta kun Kelasta tulee päätös dignoosista. Siihen saakka kärvistellään puremattaparasliemillä. No, onneksi uusi lääkäri tajusi ettei äiskän eläke riitä pillereihin joitten hinta hipoo pilviä.
Se taudeista. Hampaat saa unohtua, niin kuin aina ennenkin. Onneksi mulla ei ole yhtään reikää, mutta huutamasta en ole vieläkään lakannut. Aion piinata äiskää vielä piiitkääään..
Eilen sain leikkiä Nannan kanssa. Luitte oikein. Me leksaker ihan oikeesti. Nanna keksi sivellä leluhiiren kissanmintulla ja heilutti sitä nekkuni edessä. Menin lankaan ja rupesin suopeaksi. Huomenna saatan jatkaa samaan malliin, kun Nanna ja isi ovat kuulemma tulossa meille. Lämpimin terveisin: me

Ai, minkä parantelua, kysyin. Kaiken, vastasi äiskä. Se sai labrat ja kaikki arvot olivat hyviä. Vatsakin voi hyvin, kun hampaan takia on täytynyt tyytyä liemiin, litkuihin ja ravinteisiin. Purematta paras, jatkoi äiskä ja aikoi vedättää kaikki oireilevat hampaat leukapielistään. Muutaman päivän mietittyään, päätti kuitenkin anoa paikkoja, ainakin vasemmalle puolelle: jos vaikka joskus tekee mieli näkkäriä. Tänään äiskä kokeilee riisii, kanaa ja ruisleipää: ja hakee reseptin, mikäli kivut palaavat. Ja tottakai ne palaavat, yhtä varmasti kuin mun joka keväinen kiimamölö. Ei se mitään, vaikka mä kärsin,mutta kun...äiskän hermot riekaloitui jo viikko sitten. Eikä niille ole mitään tehtävissä: kuulemma. Poskensa se on saanut haudottua melko kapoiseksi. Hermojen tikkaamiiseen tarjosin apua, mutta ei kelvannut.
Tänään ollaan odotuksen lumoissa. Nanna on ollut tälläviikolla isillään ja äiskä lupasi et voivat tulla suoraan päiväkodista ja töistä syömään. Nannan herkkua kalakeittoa riittää vaikka Puustellinrinteeseenkin vietäväksi.
Nyt otetaan nokoset. Tsau kamut!