Nimipäivä- halaukset systerille

ku äiskä nosti repun selkäänsä ja huikkasi: "Oo kilttinä kissana, en viivy pitkään." Eikä muuta. Mä ihmettelin minne se meni. Se unohti laittaa Orudis- siteen, eikä pistänyt huppua päähän. Aattelin et se käy vain kaupas.

"Terveisiä kirpputorilta," kuului kun ovi aukes. Äiskä kaivoi repustaan porsaan. Eikä minkä tahansa possun, vaan kultaisen Leonian säästölippaan. Se pyysi mua kirjoittamaan Pekalle uudesta löydöstään ja kysymään sopiiko löydökäs toisten joukkoon. Siis kuin on?

Loppuilta on mennyt sylitellessä. Kintutkaan ei kutia. Äiskä nimittäin toteutti uhkauksensa ja rasvasi ne Hydrocortisonilla. Aika jees olo nyt.

Täti- Helenalta ja kissaltaan Viiviltä.

Äiskä on tavannut englannin läksyjään ja mä nautiskellut elämästäni sen viekus. Tuo ei viitsinyt ees ulos lähtee. Syy kuulemma kantapää, mut on siihen ennenkin Orudis auttanut. Toista on mun kintut. Ne kutiaa niin et oon koht napsinut jalat karvattomiks. Äiskää puistattaa katella niitä. "Rasvaan ne kun nousen tästä," kuuluu päivän lentävä lause. Onneks äiskä unohtaa moisen puuhan. Mä nimittäin saan rasvaamisest kintunpuistatuksii ja pahimmas tapaukses hurlumhein. Se haju ja maku ällöttää mua. On kyl myönnettävä et kutinaan voitelu tehoo.

Alan tässä mietiskelemään miten torjun Hydrokortisontuubin ja äiskän hyökkäyksen.

Jos jolla kulla on hyvii ehdotuksii otan kiitollisena niitä vastaan.

Tsau kamut ja mukavaa loppu- iltaa kaikille.

Aamu aukes varhain. Mutta vain mulle. Äiskään ei tehonnut tavanomaiset konstit. Tein kaikkeni. Aattelin et se on kuollut ku ei ees kuorsaust kuulunut. Hien hajut loppu ku se sai hypot kuriin. Sen on täytynyt lähtee. Jättää mut. Hyvästellä koko roska, niin ku se kerran uhos.

Otin torkkuja pitkin aamuu. Nälkä kurni mahas. Kyl mul naksuja oli, mut samat rapiat öin ja päivin. Kuka niitä viitsii napostella. En ainakaan mä.

Ootellessa tsekkasin kirjahyllyst luettavaa. En itselle, vaan äiskälle. Naukasin liukuovel et alan lukeen olkkarist ääneen. Pistin paremmaks ja uhkailin lukee maaliskuisten kollien äänel.

No tulihan se sielt. Syöksy kylppäriin tuhatta ja sataa. Pyyteli anteeks ku oli pitänyt mua näläs.

Mä oon viettänyt sunnuntaita ikkunas roikkuen. Eilen kattelin poikien jalkis- matsii. Nannakin sai potkii palloo niitten kans. Mä tykkäsin katella Nannan riemuu ku pojat kannusti sitä maalin tekoon.

Mukavaa alkavaa viikkoo kaikki kamut.

mutta vain viiteen.

Avaimet kierty lukos ja kuulin pikku- ihmisen puhetta. Näin vilauksen tytöstä kun livahdin verhon taa. Olin hengittämättä hiljaa, mut tyttö äkkäs mut heti. Mä painuin uuteen turvapaikkaani kylppäris. Sain olla pitkään piilossani ja ihmettelin ku Jannen ääntä ei kuulu. Sit tajusin et äiskä tuli pikku- ihmisen kanssa kahdestaan. Ne leikki nukella, piirsi ja saksi kuvia lehdest. Ruuan tuoksu sai mut arpomaan tullakko esille vai eikö tulla. Päätin pitää pintani. Vaipan vaihdon yhteydes pikku- ihminen huomas mut. Se vaati äiskää nostamaan mut pois piilostani. Äiskä teki työtä käskettyä, mut onnistuin lipeemään sen hyppysist. Lensin kirjarivin taa kolmannel hyllyl ja makoilin siellä kunnes Janne haki Nannan isän- kotiin nukkumaan.

Selvisin liiasta paapomisest oikeestaan kohtalaisest tällä kertaa.

et mahdutaan samalle sohvalle. Äiskä sai uudet allergialääkkeet ja se kuulemma testaa niitten tehoo. Mä saan siis makoilla viekus. Toistaiseksi. Sänkyyn en pääse. En enää. En kai koskaan. Mä salakuuntelin ku äiskä puhu systerinsä kanssa pitkän puhelun. Pidin silmiä kiinni ja täydestä meni. Äiskä sanoi mun nukkuvan. Mä mitään nukkunut. Mietin ihmisten monimutkaist elämää. Lähetin lämpimii ajatuksii ja tassun painalluksii osaltani.

Äiskä menee huomen Nannan synttäreil. Ne siirtyi viikonlopuks et kaikki pääsee. Nanna tulee sielt isän luokse, joten mekin varmaan tavataan. Oon keksinyt yhden uuden piilon ja aion kokeilla toimiiko se.

Nyt on sit Runebergin päivä. Liput jo laskettu, mut vois täs viel runoo vääntää.

Kielin, korvin, kantelein

laulun luikautan

viiksin, karvoin, kyntelöin

tunnariksi muunnan

miuù un, mau`un, mekkaloin

hännälläni rummutan

tassuillani poljen.

Viiviltä kamuille!

kun muuttorumba ei ollut viel alkanut. Olin ollut kolme viikkoo Malmil hoidos. Tutustunut paremmin pikku- ihmiseen ja Banzoon. Huomannut et meidän talossa hiljeni hiljenemistään. Äiskä selitti et naapurit olivat jo muuttaneet. Mä en oikein tajunnut mitä se muuttaminen ees tarkottaa. Se selvis 2.10:ttä, ku muuttomiehet kanto tavarat autoon ja äiskä mut korissa outoon kaksioon. Täällä ollaan köksätty nyt neljä kuukautta. Naapureita asuu ylhääl, alhaal ja molemmil sivuil. Äänimaailma on rikastunut. Ilmastointi hurisee 24 h vuorokaudes. Hissi hyrisee aivan vieres. Yläkerras juhlitaan tavantakaa. Muualta ei kuulu mitään. Talossa asuu ihmisiä, jotka ovat muuttaneet ainakin Venäjältä ja Somaliasta. Lapsia on aika vähän. No kesällä selviää onko oikeesti vähän. Konalasta jäi meidän lisäks tänne asumaan yksi eläkeläinen. Kissoja en oo nähnyt, mut luulen et seinänaapuris elelee karvainen kaveri. Kyl tää tuntuu jo kodilt, ainakin hiukan. Äiskä huomasi tänään apteekkireissul et Hilapellontien remontti on viel kesken. On tainnut taantuma hidastaa tahtia.

Äiskä ei vieläkään pysty juuri kävelemään. Kantapää vihoittelee sitkeästi. Onneksi hypot alkavat olla historiaa.

Kohta alkaa Teemalta leffa. Mä joudun siirtymään tän läppärin kanssa toisaalle.

Mä oon taas pari viikkoo aloittanut päivän napsimalla papuja ilmasta. Papujen loppuessa herneetkin kelpaavat ja jos niitäkään ei ole, pyydystän maissin jyviä. Kaikki kelpaa, kunhan saan saalistaa. Tänään repesin ku äiskä pitkään odotettuani lohkas: "En jaksa heitellä sulle mitään." Se riipi leivältään kalkkunaleikkeen ja läsäytti sen eteeni: "Siinä sulle lohtua." Naukasin: "Eihän tota voi napata lennosta kynsiin." Äiskä: "Mutta syödä voi." Mä käänsin  tuolle selkäni  ja heittäydyin marttyyriks. Ulvoin matkalla levähtään. Päästelin sydäntäsärkevimmän miuuukuniii... Nyyhkin patterilla pitkään. Viimein nukahdin ja näin unta suurista seikkailuista. Kohtasin elämäni prinssin. Saimme tusinan kissapalleroita ja hiiririkkaan elämän.

Iltasella äiskä tokeni. Se heitteli mungoil upeit kaarii. Mä poimin niist valtaosan käpäliini. Pari papuu jopa suoraan suuhun. Lisäks oo popsinut härkää kastikkees.

Hyvää huomista Runeberginpäivää teille kamut. (eiku 5.2)

piti avata itse polut

Sibelius- puistossa lintuparvi lepuutti siipiään

Aurinko heijastui Töölön kirjaston ikkunasta

S- Market tuskin näkyi lumivuoren takaa

Harakka tuli saattamaan pysäkin viereiseen puuhun

Koivuun oli jäänyt pari lehteä odottamaan uutta kasvustoa

Iltapäivä- aurinko valaisi Töölön- sairaalan.

ei tosin usein mut tänään se kolus jokaisen nurkan. Mun piti vaihtaa kolme kertaa piiloo et en tuu "syödyks." Rakkine ulvoi, ujelsi, pärisi. Se puhalsi, imi, hönki ja uikutti. Tukehtui nieltyään mun hipsun. Äiskä teki kurkunpäänavauksen. Pelasti hiiren. Liitti imurin hengitysputkeen ja jatkoi villakoirien haravointii. Välil sen piti liittää päällyspalat yhteen ilmastointiteipil. Sit vehje taas pelitti. Se toimi viel tän kerran, ehkä seuraavanki, mut tuskin se kesää näkee ja mun kymppi synttäreit.

Mitäs muuta?

Eilen me hurrattiin Jaakobin Jusseille. Ois kai hurrattu joillekin muillekin, mut ei oo nähty elokuvii. Jäi siis hurraamat. Hesa hukkuu lumeen, sanottiin uutisis. Sen on kyl huomannut täälläkin. Äiskä pisti nokkansa ulos ja sanoi et uutta lunta tulee. Niin valkoista ja pehmoista. Pakkastakaan ei juuri ollut. No, kävin mäkin partsil. Kaivan siitä tänne kuvan.

kökötin voipuneena valoissa.

Se iski varoittamatta nahan alle. Mä kiisin tuhat jalkaa allani. Kirjahyllyt natisi liitoksissaan. Matot kääriyty rullille. Villakoirat vinku. Äiskä nappasi Nikonin. Salamat välähteli. Mä pamahdin ylähyllyltä äiskän viekkuun. Kynnet hipo sen käsivartta. Naukasin: "Sorry," ja lensin raapima- matolle. Pieksin mattoo olan takaa. Sahasin ees taas patteril. Roikuin verhos. Putosin pölyiseen nurkkaan. Aivastelin. Aivastelin lisää. Ja lisää. Mua huimas. Mourusin äiskäl: "Ota syliin." Äiskä siihen: "Tuu vaan sykkyyn." Mä poljin puol tiimaa. Äiskä silitti ja lauloi: "Kissanpoika sairastaa häntä hellikäämme, lääkkehillä voidelkaa pikku ystäväämme jne..