Pikajuoksukilpailun päätäkseksi asetuimme tuttuun muodostelmaan. Mä kylppärin kaapin alle kököttämään. Banzo kylppärin oven taakse väijymään. Äiskä lehtensä taakse lukemaan. Session päätyttyä nukuimme. Emme ikiuneen, vaan virkistäville nokosille. Äiskän puuro kypsyi levon aikana passelin herkulliseksi, jopa niin, että maistelimme sitä mekin. (tosin vain kielellisen verran) Kohta tiedossa on miesluistelua. Mä pääsen äiskän viekkuun. Banzo saa tyytyä korituolin "lämpöön."

Täällä pakkanen näyttää kiristyvän. Tuolla jossain Janne kavereineen laskeutuu pohjoisesta etelään. Mä taidan piakkoin menettää kaverini Puustellinrinteeseen. Vielä en osaa sanoa tuleeko mulle ikävä. Äiskälle kuulemma tulee. Oomme sen mielestä niin vekkuli pari.

Talvenjatkoa kamut! Tsau!

On nukuttu pitkään

murkinoitu

seurattu äiskän aamupuuhia

kyräilty toisiamme enemmän kuin eilen

äiskä sanoi: kohta telkkarissa luistellaan

mä siihen: miten telkkariin mahtuu luistelemaan

äiskä ymmärsi huonosti pilani

on niin niin totista äiskää, että

tästä jatketaan huomenna

ehkä?

Äiskä päätti äänestää jo tänään. Päätös tiesi meille kaksinoloa kaksiossa. Ei kauan, mutta kuitenkin. Yleensä äiskä irtoaa korkeintaan pari kertaa viikossa sohvaltaan ja nyt keskiviikkona viikolla neljä kertoja on jo kaksi. Mihin tuo vielä ehtiikään.

Toin teille uutta ruokaa, toivottavasti tykkäätte, sanoi äiskä ja kumosi lautasillemme sardiiniannokset. Ja mehän tykättiin. Syötiin ja sitten riehuttiin. Juostiin kilpaa ja tiputettiin lamppu hyllystä. Säikähdettiin kilinkalinkolinaa ja hiippailtiin muina miehinä lepäämään. Äiskä kiitteli meitä turhan lampun rikkomisesta ja yhteisöllisyyden kehittymisestä päivä päivältä parempaan suuntaan. Me muikisteltiin tyytyväisinä. Hännät häveliäästi koholla. Viikset vipattivat ja silmät räpsyivät. Oltiin niin niin olevinaan, että!

Huomenna taas lisää MEISTÄ!

ja miksi ei myös lohta liivattees. Banzo seurasi tiukasti mun ateriointia. Äiskä pysyi viekussa ja mä tyhjensin kupillisen herkkuu. Monen päivän paasto alkoi jo vetää voimattomaks, mutta nyt kun pää aukesi taidan tehdä tän toistekin. Niin nälkä oli, et vilkaisin vain pari kertaa Banzoo. Huomasin et se uskoo äiskää ja antaa ruokarauhan. Vihdoinkin. Ruuan jälkeen kyllä juoksimme kilpaa. Ehdin niukasti kylppärin kaapin alle. Pesasin siellä naamani, ryvettyneet viikset ja rupesin suunnittelemaan miten pääsen laatikolle. Äiskä huomasi mut ja houkutteli Banzon nakinpalalla olkkariin. Nokoset kruunasivat päivän alun. Luultavasti ilta kuluu samoissa merkeissä.

Tämä kaksiosta tänään.

Arvatkaa kuka meistä nukkuu eniten vuorokaudessa? Tsau!

Mitä poika mahtaa tässä nuuhkia? Arvatkaa ellette tiedä!

ja mikähän niistä mahtaa hämmästyttää, kummastuttaa meidän Viiviä?

Tänään sit vain odotetaan iltaa ja vaalien tulosta. Parempi niin kuin ei mitään. Mä masennuin täysin. Jämähdin patterille nuokkumaan. Herättyään äiskä nosti mut kylppäriin aamutoimiin. Sain ruuankin sinne. Mua riso, mut Banzo on nyt isäntä kaksios. Se on kyllä kiltti, mut on vallannut täällä paikat. Oleskelin siis aamun huussis. Tuu äiskä auttaan, naukasin lopulta. Äiskä kantoi mut tähän olkkarin pöydälle. Jäin siihen. Banzo seurasi mun touhua lattialla. Leikki mun rotalla. Kierteli ja kaarteli. Meni kaikessa rauhassa syömään ja laatikolle. Jossain välissä siirryin taas patterille. Napsuttelemaan äiskän viereen ja takaisin patterille.

Tällaista täällä. Tsau!

Vähän se kirpasi ku kaikki pitää jakaa: ruoka, juoma, huussi, äiskä, leluhiiret ja jopa raapimaräsymatto. Banzo omi ainakin viime yönä yhden parhaista nukkumapaikoistani tai jos olen rehellinen luovuin siitä suosiolla. Patterilla olen kuin teltassa. Sinne ei voi hyökätä tai hiipiä salaa. Selusta on turvattu ja jos oikein muistan torkuin jopa pikkuisen. Äiskä omi makkarin: aamulla se narisi, että heräsi yöllä julmettuun sembaloon ja varoitteli et saamme sapiskaa, jos sama meininki jatkuu. Sapuskaa: oikeinko courmettii, naukasin. johon äiskä: SAPISKA ja SAPUSKA on eri juttu. Käyppä googlettamassa vaikka!

Sovussa on nukuttu pitkät päikkärit. Äiskä mietti pitkään uskaltaako kahlata kauppaan. Teki sitten onnistuneen ostosreissun. Toi meille kissanminttuu ja erilaisii pussiherkkui. Minttukuurin saatuamme nukahdimme eri kammareihin ja kuulemma oikein kuorsasimme. Pidämme pientä hajurakoo edelleen. Kyllä tämä tästä! Kannustus kyllä avittaisi elämäämme. Tsau kamut!

Äiskä kysyi: Viivi, eiks oo kiva ku saatiin sukulaispoika kylään viikoksi? Mä jätin vastaamatta, mut äiskän mielestä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. No, joo! Ootteko kamut samaa mieltä? Kunhan kysyin!

kun äiskä korjasi ratkotun makuupussin Jannelle lämmikkeeksi Lapin reissulle.

Kuului autss..x10 ja verensokeritkin tarkistettiin neulan jättämästä pistokohdasta. Pari tuntia myöhemmin äiskä roikotti pussia ilmassa, silminnähden tyytyväisenä tekemäänsä. Mä innostuin peuhaamaan lattialla lojuvilla pusseilla ja naruilla. Silmieni edessä häämötti valtava luolasto. Luolassa vilisti jos jonkinmoisia otuksia. Väijyin, kyttäsin ja vaanin saaliita. Syöksyin pakenevien vilistäjien perään. Kaivoin niitä pimeistä onkaloista. Kiivas meno kostautui. Äiskän lähtiessä liikkeelle tarrasin sen nilkkaan kiinni kynnet esillä. Äiskä kiljaisi: autss..ootpa sä leikkisänä tänään. Onneksi lyhensimme kynnet, ettei Banzon kanssa välienselvittely koidu kohtalokkaaksi. Ja itse säilyin naarmuitta.

Janne saa matkalleen makuupussin, ehkä lämpimän, jos nyt 25 vuotta vanha tekstiili voi lämmin olla.

Kamut kohta selviää miten kansa äänestää. Jännää!

ON -

utelin äiskältä, samalla kun valmistin aamiaista. Viime viikolla liukkaus esti aikeeni, muisti äiskä. Ruuan ja Hesarin jälkeen voisin kokeilla uutta yritystä. Mä laitoin kahvin, leivän ja hedelmiä pöytään. Äiskäl ei kauan nokka tuhissut: se totesi ikkunasta kelin hyväksi ja veteli lämmintä päälle. Katselin varovasti etenevää tummaa hahmoa pihalla. Ikunen roskapussi heilahti katokseen. Hidas askeltaminen jatkui lumeen tallautuneella polulla. Äiskä painui horisonttiin ja palasi, kun pimeys verhosi vuorenrinteen.

Repusta paljastui iso pussillinen naksuja. Sulle ja Banzolle ensiviikoksi naposteltavaa, sanoi äiskä. Mä käänsin puheen ennakkoäänestykseen. ( Banzo sijansa saakoon) Ketä äänestit, kysyin. Vaalisalaisuus Viivi, sanoi äiskä. ( onneksi salakuuntelu paljasti, että Haavisto sai äiskän äänen. Tämä on tietysti vaalisalaisuus kamut)

totesi äiskä ja ehdotti kuvaa blogiini. Mulle sopi. Tirkistely on mielenkiintoista, vaikka kaksios ei ole mitään tapahtunutkaan. Eilinen pulkkamäkiretki vei mehut. Ainakin vähensi jaksamista. Jaksaminen kun on kortilla, niin kuin kaikki tiedättekin. Jaksaa äiskä kuitenkin olla, vaikkakin silmät kiinni, suurimman osan hereilläoloajastaankin. Mä olen kuvassa reipas kissa: jos meitä kahta verrataan. Ei ole muuta napsuteltavaa, kai! Kuin! Kuin! Mitä se nyt olikaan? Ehkä muistan huomenna. Tsau! Hymiö! Niitä ei voi lähettää, koska kone jumittaa silloin! Laitan vaikka sydämen. Sen punaisen.

sukulaisten ympäröimänä, muistutti äiskä. En tiedä mun sukulaisista mitään, sitten lapsuuden, muistutin äiskää. Et oo vienyt mua heitä tervehtimään, lisäsin. Äiskä väitti ettei edes muista mistä mut haki Konalaan. Vain se jäi mieleen, et huusin kurkku suorana ajomatkan, enkä luottanut tippaakaan äiskän kykyyn turvata lapsuuteni lopun kauhun hetket. Alkuhysterian jälkeen toki kiintymykseni ottoemoon oli riipaisevan hellyyttävää, kaikkine neuroottisine venkoiluineni kapusin suoraan sydämeen, eivätkä suukkoni jalkateriin jääneet vaille vastakaikua. Olin täydellinen kissa. Oikein kissojen kissa. Kotimme kuningatar. Tosin kruunuton. Toisinaan se hiertää. Toisinaan ei!

Hei kaikki kotienne kokonaan hyväksytyt ja muut. Olkoon iltanne onnellinen!

Äiskä lähti asioilleen sontsa kainalossa. Mä huomautin sateenvarjosta ja käskin vetää kumpparit jalkaan: turhaan neuvoin. Kotiin palasi vettä valuvine monoineen väsähtänyt äiskä. Keli oli ollut märkä ja liukas. Äiskä jännittänyt pystyssä pysymistään ja jättänyt mm. ennakkoäänensä antamatta. Reseptit ja lääkkeet hoituivat. Hedelmiä tuli ja mulle herkullista ruokaa pussukoissa. Lisäksi dödöä, Betadinea, rasvaa ja "sormituppoja."

Iltapuuron jälkeen kuuntelimme postista tullutta uutta levyä. Tunnelmallista musiikkia Linjaman Ullalta ja Lehtisen Eerolta.

Äiskä oli mielissään levystä.

On aika siirtyä äänikirjan kuunteluun.